Nyt kun n.viikko on kulunut en oikein tajua edes juosseeni. Jalat ovat jo palautuneet. Kroppa alkaa jo kaipaamaan lenkille ja mieli pohtii tulevaa. Neljän viikon päästä lähden kirittämään hyvää ystävääni Esppon puolimaratonille. Silloin tosissaan punnitaan palautuminen. Ajatuksena on yrittää saada ystävälle täydellinen juoksu. Tavoiteaika jossain 2h10min tienoilla. 🙂
Sen jälkeen olisi tarkoitus aloittaa luomaan pohjaa tulevaan. HCM jätti mieleen että ehkä sittenkin voisin juosta vielä pitkiä matkoja. Pohdinta vei jo niin pitkälle että ajattelin yrittää ensi kesänä saavuttaa puolimaratonilla alle 1.40 ajan. Tiedän sen vaativan jo tosi harjoittelua. Mutta ajatus kutkuttaa.
Ehkä tämä on juuri sitä hulluutta mutta upeaa sellaista:D
Merkinnät RSS-syötteenä