Elokuu. Monena vuonna oman juoksemisen kannalta yksi tärkeimmistä kuukausista. Onhan HCM aina ollut elokuussa ja usein omassa kalenterissa. Nyt jo kahdeksatta kertaa. Tässä kohtaa tunne on aina jännittynyt. Nyt ehkä vähemmän kuin koskaan ennen. Tiedän pystyväni juoksemaan matkan. Ja tavoitteita ajan suhteen ei ole. Viimeinen pitkä lenkkikin sujui hyvin. 30km meni todella kevyesti ja oloksi jäi että enemmänkin olisi voinut juosta. Hyvä näin.
Elokuussa on toinenkin erityinen asia. Tyhjyyden tunne. Monesti kesä taittuu syksyyn. Tällaista kevään ja kesän ihmistä alkaa väkisinkin harmittamaan kun tietää edessä olevan pimeän ja kylmän jakson. Toinen tyhjyyden tunteen tuoja on maraton. Kun maratonilta olen tullut maaliin menee muutama päivä todella hyvässä olossa. Sitten tyhjyys iskee. Ymmärtää että pitkä harjoittelu on tullut jälleen päätökseen. Ja maaliin on päästy. Olisi aika pitää pieni hengähdystauko ja suunnitella tulevaa. Keho on ihmeissään kun ei tule treenattua niin paljon. Aivot kaipaavat endorfiinia jota harjoitukset tuo. Kaikki tuollainen tuo hetkeksi todella tyhjän olon.
Jos tänä vuonna pääsisin tuostakin helposti yli. Tavoitteena on kuitenkin ensi talvena vihdoin onnistua treenaamaan kovempaa kuin koskaan. Joten on jotain mitä odottaa maratonin jälkeen.
Merkinnät RSS-syötteenä