Hullu Juoksija

Pitkälenkki. Sulosointu vai kirosana. Eilen takaisin lomareissulta kotiin ja nyt oli intoa lähteä kokeilemaan pitkää lenkkiä. Ystävän kanssa sovittiin että osa lenkistä juostaan hänen vauhdillaan. Joka sopi mainiosti omiin suunitelmiin. Alkuun juoksin 10km peruslenkkivauhdilla ja sen jälkeen ystävän kanssa vajaa 15km ja lopuksi vielä yksin reilu 3km. 28km ja tunne kotona upea. Palasi mieleen aiempien vuosien upeat pitkät lenkit. Kun malttoi jakaa vauhdin ja ottaa nestettä tuntui että voisi juosta loputtomasti. Tunne lenkillä ja sen jälkeen oli upea. Keho hyrräsi tyytyväisenä ja olo oli voittamaton. Aina ne eivät kuitenkaan onnistuneet. Oli lenkkejä kun heti ensi metreistä tiesi homman olevan totaalista tuskaa. Jalat olivat jäykkänä ja hengitys tuntui raskaalta. Usein noita ei onneksi tullut. Joillakin kerroilla jätin leikin sikseen jo ekan kilsan jälkeen, joskus hammasta purren juoksin hieman lyhennetyn version. Erikoisin lenkki muisto on jostain vuodelta 2000. Kesäinen lauantai aamu ja lähdin lenkille jo 6.00. Linnut lauloi ja kesäinen aurinko alkoi ensi säteillään lämmittämään. Lenkki alkoi mallikkaasti ja mukaani varaama juoma olisi tarpeeseen. 3km kohdalla alkoi vatsassa tuntumaan kivistystä. EPäilin sen johtuvan edellisen illan sipseistä. 8km kohdalla alkoi vatsaan kerääntymään ilmaa ja pian iloisen linnunlaulun joukkoon kantautui reippaita pieruja. 14km kohdalla ajattelin että on hyvä kääntyä kotia kohti ja saada 28km lenkki aikaiseksi. Samassa vatsassa alkoi epämääräinen pörinä ja juomien aiheuttama hölskyntä. Pian ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kurvata metsään. Paperia ei tietystikään ollut mukana joten ei muuta kuin sammalta kehiin. Siellä sitten linnunlaulun ja hyttysten keskellä tein tarpeeni ja päätin varoen jatkaa matkaa. Kauaa ei mennyt kun olin taas metsässä ja nyt ensimmäisen kerran huvitteneisuus alkoi vaihtumaan ärsytykseen. Hetken kykittyäni jatkoin matkaa. Laskeskelin että kotiin olisi vielä 9-10km ja olo alkoi olemaan hutera. Päätin kävellä jonkun matkaa. Kävely sujui kohtuu hyvin. Ja pian olin jo 5km päässä kotoa. Kokeilin juoksua ja samantien alkoi vatsassa kiertää. Lopputulos oli että seuraava pieru löytyi lisämausteiden kera housuista. Voinen sanoa että paskat housuissa ei ole kiva juosta 4kilsaa. Kotiin siltäkin lenkiltä päästiin ja näin jälkeenpäin asia naurattaa. Mutta siinä viimeisillä metreillä ennen kotia ei naurattanut. Varsinkin kun naapuri kysyy että onkos jalat jumissa kun juoksen kuin olisi paskat housuissa.
Onneksi ei uutta vastaavaa ole tullut eteen. 🙂