Hullu Juoksija

Talvi yllätti autoilijat. Tuttu otsikko vuosien varrelta. Voisiko tuon muokata uuteen muotoon. Talvi yllätti kuntoilijan. Nyt kun kelit vaihtelee ja aina ei lenkille lähtiessäkään tiedä mikä keli on lenkin lopulla, olisi syytä keskittyä muutamiin turvallisuutta parantaviin asioihin. Asioita ei voi oikein laittaa tärkeys järjestykseen. Mutta lähdetään liikkeelle vaikka heijastimista. Pienikin saattaa pelastaa hengen. Mutta juoksijan olisi syytä harkita esim. heijastavaa liiviä. Ystäväni sai sellaisen lahjaksi ja on jo nyt todennut monesti kuinka tärkeä asia se on. Kun juoksijalla on kunnon heijastimet havaitaan hänet jo kaukaa. On tietysti eri asia auttaako se niiden autoilijoiden keskuudessa jotka eivät kesäpäivän kirkkaudessakaan väistä. Olen usein saanut lenkillä todeta miten auto on sujahtanut ohi niin läheltä että tuntuu kuin ihokarvat viistäisi peltiä. Tärkeää on myös maltti huonoilla keleillä. Jos illalla maa on loskainen ja aamulla jäässä, kannattaa oikeasti harkita lähteekö tavallisilla lenkkareilla luistelemaan . Onneksi niihin keleihin on olemassa nastoitettuja lenkkareita. Kannattaa oikeasti harkita. Tai sitten voit siirtyä sisätiloihin korvaaviin harjoitteisiin. Joskus on tullut kokeiltua luiden kestävyyttä liukkaalla. Kun samalla lenkillä kaatuu viisi kertaa ja viimeinen kaatuminen tapahtuu niin että pakara pamahtaa jäähän niin lujaa että seuraavat neljä viikkoa se on kuin kehonrakentajan tiukaksi trimmattu lihas. Talven tullen myös muut varusteet ovat tärkeitä. Oikea tekninen pukeutuminen säästää monelta flunssalta. Mutta täytyy muistaa että lenkin jälkeen ei huipputekninen vaatekaan auta jos jäät naapurin kanssa jaarittelemaan pihalle hikisenä. Muistetaan lenkeillä nauttia ulkona olosta keleistä riippumatta mutta pidetään järki mukana. Tämä olkoon seuraava osio juoksun aloittajan vinkkeihin.

Loppuun vielä opettava tarina miten huono keli voi yllättää . Lenkki oli juoksukilpailu ja kaikki oli hyvän tuntuista menoa alusta asti. N. puolen tunnin juoksun jälkeen alkoi synkkiä pilviä kerääntyä taivaalle. Parin kanssa kilpailijan kanssa tuli vaihdettua sananen huononevasta kelistä. Tunnin kohdalla tuuli yltyi puuskissa myrskyisäksi. Huomasin pian miten pitkänä juoksijana sain aikaiseksi jonon. Porukka käytti selkääni tuulen suojana. Varttia myöhemmin alkoi satamaan rajusti, rakeita. Ainoastaan katsomalla alaspäin leuka rinnassa ja käsi kasvojen suojana pääsi matkaa jatkamaan. Vajaat viisi minuuttia rakeet piiskasivat ihoa ja alkoi tulemaan luovutus olo. Ja yhtäkkiä sade loppui. Aurinko tuli esiin. Matka jatkui hienosti maaliin asti jossa shortseissa ja t-paidoissa olevat ihmiset ihmettelivät miten iho oli punainen ja vaatteet litimärät. Oli vaikeaa selittää mitä oli tapahtunut kolmen kilometrin päässä maalista. Näin se keli saattaa muuttua ja yllättää. Jopa kesäkuussa.