Hullu Juoksija

Lähti kuin mummo kanalasta ja mitä näitä nyt on. Lähiaikoina on alkanut oikeasti ärsyttämään suunnattomasti suomalaisten selostajien tyyli. Tuntuu että selostajat kilpailevat kuka eniten keksii vertauskuvia joita voi viljellä selostuksessa. Tai uusia hokemia. Viimeisin selostaja, joka on saanut minut poistamaan äänen ottelusta, on ylen lentopallon selostaja. Jatkuvana syöttönä viljellyt vertauskuvat ovat rasittavuudessaan huippuluokkaa. Useasti tuntuu että itse peli on noissa selostuksissa sivuseikka. Voisiko joskus selostaa selkeästi ottelua. Olen kuunnellut myös paljon englannin kielisiä selostuksia ja niissä on paljon tunnelmaa ilman noiden vertauskuvien viljelyä. Esim. koripalloa kun tykkään seurata on aiempina talvina nelonen pron selostaja saanut karvat pystyyn. Kun suurimmassa osassa hyökkäyksiä korinteko yritys selostetaan seuraavasti: LeBron, Lebron kolmenpisteen heitto, LeBron kolmepistettä keskelle keksintöä. Alkaa se lopuksi ärsyttämään todella paljon. alkuaikoina kun Mertaranta teki selostuksia ja viljeli omia lausahduksiaan niin ne tuntui hyvältä vaihtelulta. Nyt kun kaikki yrittää laittaa sillä saralla vielä paremmaksi niin homma on karannut kokonaan käsistä. Onneksi edelleen on se volume-näppäin jolla voi hoitaa asian kuntoon.

Frisbeegolf. Uusi harrastus johon olen nyt innostunut. Mukavaa ulkoilua ja joskus jopa onnistumisen iloa. Käytettävissä lähialueella on pari rataa, joissa on tullut käytyä. Toinen lyhyt ja hyvin avoin. Siellä saa heitellä vähän sinne ja tänne eikä haittaa. Toinen on aika puhdas metsärata ja siellä huonona päivänä on todella haastavaa. Hyvän ystäväni kanssa olemme naureskelleet että meidän kierroksen yleisin luontoääni on ”Voi vittu”. Sitä ennen tai välittömästi jälkeen kuuluu kovaääninen kops! kiekon osuessa puuhun. On tässä matkan varrella kuitenkin tapahtunut kehitystä. Nyt jo joillakin radoilla saa heitettyä ihanne tuloksen tai jopa alle. Toki edelleen mukaan mahtuu noita ” voi vittu” ratoja. Ja yksi asia tuntuu olevan selkeä joka kerta. Jompikumpi onnistuu mutta toinen ei. Täytyy laittaa joku kerta oikein ylös heittojen määrä. Voi sitten  verrata pro tason kavereihin. Pro taso on muuten kyllä todella kaukana. Olen seurannut miten porukalla on isoja laukkuja täynnä kiekkoja. Itsellä on yleensä kädessä neljä kiekkoa joiden kanssa kiertää koko radan. Vielä on hyvin pärjätty niillä.

Loppuun taas pieni urheilutarina. Nyt kun on syksy ja hirven metsästys on aluillaan, niin tämä osuu kohdilleen.  2000-luvun alussa olin suunnistamassa paikallisessa viikkokisassa. Lähdin intoa täynnä metsään n.6km radalle. Olin varmaan noin puoli välissä, kun luin karttaa ja totesin että parasta olisi pienen ryteikön läpi oikaista polulle. Olin saanut taiteiltua itseni läpi puskien ja loikkasin ojan yli. Lukaisin karttaa ja nostin katseeni. Näky oli pysäyttävä. Reilun kahden metrin päässä puhisi iso hirvi. Sydän teki varmaan muutaman huti lyönnin. Varovaisesti kurkin sivuille, voisinko kenties hilpaista johonkin päin. En nähnyt sopivaa karkutietä. Tarkkaan en tiedä kuinka kauan siinä seisoskeltiin. Aika tuntui kuitenkin ikuisuudelta. Viimein hirvi alkoi tekemään käännöstä ja lähti kohti metsää. Huokaisin syvään. En tiedä olinko edes hengittänyt tämän kohtaamisen aikana. Vihdoin kun sain jalat liikkeelle, niin loppumatka oli kyllä tuskaa. En ollut koskaan ennen tehnyt niin paljon virheitä kuin silloin. Hiukan siis meni pasmat sekaisin tuosta kohtaamisesta. Onneksi niin läheltä ei ole tarvinnut enää hirviä katsoa.