Odottelua. Vajaa kolme viikkoa aikaa. Tänään tuli juostua oikeasti viimeinen pitkä lenkki. 24km sujui yllättävän kevyillä jaloilla. Olo alkaa olemaan sopivan varma ajatellen tavoitetta.
Nyt vaan alkaa se juoksijan ärsyttävin vaihe. Tehoja pitäisi tiputtaa ja kilometrejä myös. Kovat harjoitukset ovat nyt takana ja alkaa jalkojen palauttelu hyvään iskuun. Ihme juttu miten tehokkaaseen harjoitteluun tottuu ja sitä kaipaa joka päivä. Nyt vaan vaaditaan mielen lujuutta jotta ei pilaa kohtuullisen hyvää kuntoa. Monesti sanotaan että viimeisten viikkojen aikana ei voi oikein tehdä muuta virhettä kuin treenata liikaa ja pilata itse päätapahtuma sillä tavoin.
Itse toivottavasti on tähän ikään mennessä oppinut , valitettavasti kantapään kautta , miten valmistautuminen sujuu parhaiten.
Muistan yhden maratonin erityisen hyvin juurikin tästä valmistautumisesta . Juoksin vielä viimeisellä viikolla 70km ja otin liian kovia tehoja. Siihen vielä epäonnistunut tankkaus ja se maratoni oli pelkkää tuskaa. Ja palautuminen siitä kesti yli 6 viikkoa . Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa 🙂
Merkinnät RSS-syötteenä