Hullu Juoksija

? On pelkoja että menettää työnsä. Joku pelkää että se oma turvallinen elämä muuttuu joksikin muuksi. Pimeää pelätään. Terveyden menettämisen pelko on aika yleistä. Juice Leskinen lauloi: ”On meillä turvallisuus, on meillä yhteistyö. On maailma uus eikä pelota yö.” Onkohan sittenkään niin. Maailmalla tapahtuu hurjia asioita. Tuntuu että yleisesti ottaen turvallisuus on murenevaa laatua. Mitä tulee kotoisiin turvallisuus asioihin, niin itse on elänyt lähinnä terveyden menettämisen pelossa. On taistellut sen kanssa monesti. Suurin pelko on toki se jos joku toinen perheestä menettäisi terveyden. Hyvä ystävä joskus sanoi suuren viisauden. ” Onko muulla suurta merkitystä kunhan lapset säilyvät ehjinä ja terveinä.” Olen aivan samaa mieltä. Yö ei ole viime vuosina enää pelottanut. Pahimmillaan se pelotti. Kun yritin käydä nukkumaan ja tajusin, että taas kaikki kurjat asiat pyörii mielessä ja unta ei saanut. Se alkoi nakertamaan ihmistä sisältäpäin. Kaikesta huolimatta tähän päivään on päästy. Nyt turvallisuus sai omassa elämässä uuden merkityksen. Olin viikonloppuna palaamassa kotiin pikkujouluista. Yön pimeydessä jouduin hyökkäyksen kohteeksi. En tunnistanut henkilöitä ja en aio ruotia kohtaamisen yksityiskohtia. Tärkeintä oli että selvisin tilanteesta ja elämä jatkuu normaalisti. Vaikea sanoa jättääkö tapaus jälkensä minuun. Sen se ainakin jätti , että jatkossa jos olen yksin liikkeellä niin käytän taksia tai hankin muulla tavalla kyydin kotiin. Pelolle ei saa antaa valtaa. Niin moni sanoo. Tarkoituksena on että en annakaan. Mutta aion kyllä kaikkia tuttuja ja ystäviä varoittaa, että eivät kokisi samaa. Yksi asia jäi kyllä mieleen. Seuraavana päivänä havahduin siihen, että kotikaupungin kuva muuttui yhdessä pienessä hetkessä. Mukaillen Tuomas Kyröä: Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tajusin maailman tulleen naapuriin.