Hullu Juoksija

Loppusuoralla. Elämä täällä tavallisten ihmisten talossa alkaa olemaan ohi. On tapahtunut kaikenlaista. Välillä ei ihan ole ollut varma pitäisikö itkeä vai nauraa. Tämä paikka osaa yllättää. Laitat tavaraa banaanilaatikossa tyrkylle ja lapun päälle” saa ottaa”. Lopputuloksena tavarat jää ja laatikko on viety. Kun irtisanoo vuokrasopimuksen ja huomaa että heti nimi häviää saunavuoroista vaikka vielä on aikaa muuttoon. Pihamaalle joudutaan tekemään aitaa kivistä kun puuaidat kaadetaan heti. Ja aita on pakko olla koska muuten pizzakuski käyttää nurmikkoa oikotienä naapuritalon eteen . Toki siinä oikotiellä on vielä Pätkä pyörätietä ja siinä yksi puomi jonka joutuu myös kiertämään heinikon kautta. Talon parkkipaikkaa laajennettiin jokunen aika sitten koska kaikki autot eivät mahtuneet pihalle. Onneksi sillä nyt naapuritalon porukka voi käyttää tätä laajennusosaa autojen parkkeeraukseen. Talosta löytyy hyvä määrä saunoja. Mutta saunavuorot on kiven takana. Yksi saunoista remontoitiin ja viereinen on todella huonossa kunnossa. Kun kysyttiin että voisiko perjantain vuorot siirtää uuteen saunaan kun siellä ei ole mitään vuoroja. Vastaus oli tottakai yksinkertainen. Ei voi kustannussyistä. Sehän lisää kuluja kun toisesta vuorot loppuu ja siirtyy toiseen. Näin hommat toimii täällä . Minulta kysyttiin että jäänkö kaipaamaan mitään täältä tai tuleeko haikea olo. Voin kertoa että ei jää haikea olo enkä jää mitään kaipaamaan. Odotan aamuja kun nenä ei ole tukossa ja silmät eivät punoita tai kirvele. Ilmastointi toimii ja oikeasti sisäilma on hyvä.
No mitä kuuluu liikunta puolella. Eipä kummempia. Muutamia kertoja olen päässyt pyöräilyä harrastamaan. On tehnyt pääkopalle todella hyvää. Sosiaalinen puoli on kanssa ollut tärkeää noissa. Saa ystävän kanssa jutella kaikenlaista. On hienoa kuunnella miten hänen lenkit ovat sujuneet ja mitä tavoitteita on edessä. Itse voi muistella menneitä omassa päässä samalla. Tähän on hyvä heittää taas ”legendaarista” tarinaa liikunnan parista. Kun kunto on omasta mielestä todella hyvä niin innostuu kokeilemaan jotain hullua. Eräänä kesänä tuli lyötyä vetoa pystyykö kelluntapuku päällä juoksemaan puolimaratonin. Pakko oli kokeilla. Lähtöviivalla lämpöä 22 astetta ja painava sekä täysin hengittämätön puku päällä. Kyllä riitti ihmettelijöitä. Jo kilsan kohdalla tajusin kuinka tukahduttavan kuumaa tulisi olemaan. Jokainen juottopiste oli kuin keidas erämaassa. Join kuin viimeistä päivää. 8 km kohdalla tapahtui jotain odottamatonta. Edellä juossut nainen tuupertui yllättäen ojanpohjalle. Syynä tähän liian vähän juomaa ja liian kuumaa. Nostin naisen ojasta ja toisen juoksijan avulla kannoimme hänet pari sataa metriä aiemmin olleelle juomapisteelle. Sieltä soitettiin ambulanssi. Päätin jäädä odottamaan ja varmistamaan että nainen pärjää. Ambulanssi tuli ja hiukan ihmettelivät että miten minä en ollut se potilas. Juoksu jatkui ja loppua kohden näytti oikeasti että en jaksa. Mutta kovalla sisulla maali tuli saavutettua. 2h25min. Pukuhuoneessa kun riisuin pukua niin sattui vielä hauska juttu. Ovesta tuli kolme nuorta miestä ja yksi heistä totesi:” Voi perkele. Täällä toi istuu. Me treenataan hulluna ja tullaan juoksee.Sit 13km kohdalla tulee toi kaveri kelluntapuku päällä ja hymyillen juoksee ohi.”