Sanotaan että lämpö hellii. Se hellii juoksijaa liikaakin. Kun mittari näyttää 24 astetta ja pitäisi lähteä juoksemaan , herää kysymys onko jo liian kuumaa. No peruslenkki menee vielä helteessä hyvin. Mutta maraton on kyllä aivan eri asia. Muutama helle maraton on tullut koettua ja ne eivät ole helppoja. Aikanaan Turussa puolimaratonilla lähdössä mittari oli 24 asteessa ja seisoskelin viivalla muiden kanssa ihmettelemässä kuumuutta. Muut ehkä ihmetteli hullua juoksijaa joka oli kelluntapuku päällä lähtöviivalla. Vedonlyönnin yllyttämänä tottakai. Silloin päässä liikkui kauhunsekaisia ajatuksia. Kuuden kilsan kohdalla ajattelin että kyllä oma urakka pian katkeaa kun edessä yksi naisjuoksija kaatui suorilta jaloilta ojaan. Liian kuumaa ja liian vähän nestettä. Autoin naisen ojasta ja kannoin juomapisteelle. Odottelimme siinä ambulanssia. Kun auto saapui katsoivat hoitajat epäuskoisesti että pitääkö tässä tuo nainen kantaa autoon. Vannoin kuitenkin jaksavani maaliin asti. Niin jaksoinkin. Tossut loiskuivat loppusuoralla, koska olivat hikeä täynnä. Jokainen solu huusi nestettä. Maalissa olo oli onnellinen mutta samalla nöyrä. Päätin etten ihan samanlaista urakkaa enää koskaan tee.
Merkinnät RSS-syötteenä