Jussia tuli juhlittua. Perinteisen kaavan mukaan. Hyvää seuraa ja ruokaa. No juomaakin. Kelikin suosi tällä kertaa. Juhannus tuli aloitettua itselle jo jonkinlaiseksi perinteeksi muodostuneella Kaljasjärven ympärijuoksulla. 12,5km matka luonnon keskellä on mitä mainioin tapa startata keskikesän juhlaan. Päivällä satanut vesikin oli pääosi kuivunut ja reitti oli muutamia metsäkohtia lukuunottamatta hienossa kunnossa. Juoksusta teki erityisen tällä kertaa oman pojan ja hyvän ystävän kera hänen poikansa osallistuminen mukaan. Hienoa nähdä miten oma 13v poika joka vielä viime syksynä piti juoksua todella tyhmänä asiana juoksi nyt tuon koko matkan. Antaa isälle aiheen olla erittäin ylpeä. Oli hienoa juosta itsekin rauhallisesti ja rupatella niitä näitä ystävän kanssa ja todeta että hänkin sai olla omasta pojastaan erittäin ylpeä. Siinä kun kaksi isää juoksee ja pohtii maailman menoa, esiin tulee väkisinkin kysymys: voiko juhannusta enää paremmin aloittaa? Oma vastaukseni on että ei. Saunassa juoksun jälkeen oli mukava muiden “veteraanien” ja keltanokkien kanssa pohtia montako kertaa on juhannuksen juosten avannut ja mikä se oma ennätys olikaan. Vaikkakin omaa ennätystä muistellessa voisi alkaa masentamaan nykykunto. Mutta pala kerrallaan parempaan. Sunnuntaina tuli sitten startattua kesän pyöräilyt. 25km kilpapyörän kanssa tuntuu matkana mitättömältä. Mutta alkuun on pakko ottaa maltilla tuokin. Ja voin sanoa että kyllä persukkeet tuollakin matkalla sai puuduksiin. Mahtaakohan tuohon satulaan oikeasti koskaan tottua. No tänään jo uusi yritys erään ystäväni kanssa. Saa nähdä kuinka pitkän lenkin hän minut kierrättää. Toivottavasti on varannut mukaan hinausköyttä 😉
Merkinnät RSS-syötteenä