4.00,32 . Tämän kertaiset lukemat. Joku voisi ajatella että harmittaa kun 4h ei rikkoutunut . Ei harmita. Olisin voinut jo 35km kohdalla kiristää vauhtia. En kuitenkaan halunnut sitä tehdä. Juoksin hyvässä seurassa ja matka taittui mukavalla fiiliksellä . En halunnut sitä pilata repimällä itseäni ihan puhki.
Matka sujui täydellisesti . Tankkaus onnistui. Juoma upposi juoksun aikana hyvin. Keli oli huippuhyvä. Kannustusta riitti. Paikat kesti. Ja vauhdinjako oli todella hyvä. Vai mitä voi sanoa kun jokainen 5km pätkä oli edellistä parempi.
Mutta koko maratonin tärkein seikka oli lupaus. N. 2vuotta sitten äitini oli elossa viimeisiä aikoja. Syövän uuvuttamaa 63 vuotiasta äitiäni työnsin pyörätuolissa ulkona. Kesken ulkoilun hän kysyi että vieläkö juoksen. Vastasin että omaksi iloksi. Seuraavat lauseet olivaat tämän maratonin alku askeleet. ” Etkös sä vois yhden maratonin juosta minun puolesta. Kun en mä enää voi edes kävellä.” ” No lupaan juosta yhden sun puolesta ” en voinut muuta vastata. Tämä oli äiti omistettu sinulle. Olet minulle rakas.
Merkinnät RSS-syötteenä