Hullu Juoksija

Kun kaikki on huonosti. Millainen elämä silloin on. Muistan oman äidin hyvin. Hänellä tuo länsirannikon perus negatiivinen ajattelu oli ihan normaalia. Koskaan ei todettu kyllä pian paistaa aurinko. ”Pian varmasti sataa” tai ”Taas sataa kun minulla on vapaa” olivat tuttuja lauseita. Mutta niinhän ne taitaa olla täälläpäin monella. Välillä sitten törmää ihmisiin jotka vievät asian täysin uuteen ulottuvuuteen. Yksikään asia ei ole hyvin. Naapurit ovat tehneet pihatyöt väärin tai auto väärässä paikassa. Kaupassa ei koskaan ole sitä mitä on hakemassa. Bensiini on liian kallista. Lista on loputon. Monesti tulee mietittyä että millainen tuollaisen ihmisen elämä oikeasti on. Voisin kuvitella että paljon raskaampaa kuin sen joka pohtii että Olipas mukava kun sain kaupasta lähes kaiken mitä hain. Kiva kun näyttää että sade on loppumassa tai hienoa kun naapuritkin ovat kotona. Toki suomalainen on lähtökohtaisesti pessimisti. Kun urheilun arvokisat alkavat pohdimme että kannattaako ketään lähettää sinne kun ei ne kuitenkaan pärjää. Ja vahingoniloinen Nauru karkaa ilmoille kun huomaamme miten ennustus käy toteen. Suomalainen elää toisten epäonnesta. Jos toinen tekee virheitä töissä niin olemme tyytyväisiä kun emme itse tehneet ja nautimme kun toinen teki. Vaikka voisimme hyvin tuntea empatiaa sekä mennä toisen tueksi. Vanhassa kotikaupungissa pohdimme erään tuttavan kanssa negatiivista elämäntapaa. Nauroimme miten kaikki puhe alkaa negaatiolla. ”Ei teillä varmasti ole tällaista?” ”Ei toimi meillä.” ” Ei yllätä kun sataa taas.” tai sitten vähätellään” Mä se vaan Olin.” ” Me vaan hiukan tehtiin töitä” No se oli sellainen tavallinen vene vaan.”. Kun kaikki on vaan mitätöntä ja mitään ei kuitenkaan ole, niin mihin elämä lopulta vie. Ehkä asiat ovat hieman kärjistettynä tuollaisia mutta välillä oikeasti hymyilyttää miten kaikki menee juuri noin. Eräs vanhempi mies sanoi aikanaan” Voi vitu saatana. Onhan se niin että pessimisti ei pety ja jos joku toivoo liikoja ni kyllä se pian löytää takaisin meidän normaalien ihmisten joukkoon.’

Tämän kerran urheilutarina liittyy juurikin edellä olleeseen. Lähtöviivalla Helsinki City Maratonilla tapahtui seuraavaa. Kysyin vieressä olleelta mieheltä millä fiiliksellä liikkeelle ja onko joku aika tavoitteena. ” Eipä tässä aikoja kannata tavoitella kun on niin huonosti harjoitellut. Kaikki paikat rikki ja hyvä kun tänne edes pääsi” . Samalla hänen vieressään ollut juoksija avaa suunsa” Juu sellaista urheilu on. Itselläkin kaikki mennyt surkeasti. Ja eilen vielä iski flunssa. Mutta sen nyt tietääkin että aina näissä näin käy.” ”Juu . Ei ole pelkoa että terveenä ja hyvin treenanneena pääsisi koskaan lähtemään ’ ensimmäinen mies lisäsi. Nyökkäsin molemmille ja käänsin katseen toiseen suuntaan. Huomasin vieressä ulkomaalaisen miehen. ”Onkos mikä fiilis?” kysyin varovasti englanniksi. ” Mahtava fiilis. Pääsin juoksemaan vaikka oli hankaluuksia. On upeaa päästä tänne Suomeen ja toivottavasti kaikki menee hyvin. ” mies vastaa hymyillen. ” Miten itselläsi? ” ” Oikein hyvä fiilis. Hienoa taas kerran päästä Lähtöviivalle. ” vastaan. ” Mahtavaa. Toivottavasti nähdään maalissa ja voidaan juhlia hienoa juoksua” mies huikkaa samalla kun lähtölaukaus pamahtaa. Näytän peukkua ja katson vieressä olevaa suomalaista miestä. Hän tokaisee :” On se helppoa tulla tänne kun saa lämpimässä treenata ja asua. Toista se on täällä lumen ja kylmyyden keskellä. ” Mies viittasi varmasti ulkomaalaisen ihonväriin. Puristelin mielessäni päätäni. Maalissa muuten näin saman ulkomaalaisen uudestaan. Hymyilimme ja onnittelimme toinen toisiamme. Kysyin vielä lopuksi mistä kaukaa hän oli. Vastaus oli suoraan kummelista. ”Canada”