Hullu Juoksija

Hullu Juoksija on taas löytänyt näppäimistön. Talvi meni kaikkea muuta kuin suunnitelmien mukaan. Olin asettanut ajatuksen juosta keväällä 10km kisa tiettyyn aikaan. No paljastetaan nyt että tavoite oli alle 45minuutin aika. Kuten sanoin kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten olin ajatellut. Joulun aika meni enemmän ja vähemmän löhötessä sekä syödessä. Tammikuun alussa oli pakko todeta että tuo tie oli tullut päätökseensä. Paino oli huolestuttavasti kivunnut ylöspäin ja vaatteet alkoivat ahdistaa. Juoksu tai muukaan treeni ei ollut maistunut toivotulla tavalla. Kävin kyllä juoksuklubin treeneissä mutta palo koviin harjoituksiin oli piilossa. Suurin osa harjoituksista sujui ajatuksella : ”kunhan saan lenkin tehtyä”. Olin tilanteessa jossa lenkkeily oli hieman pakkopullan tuntuista. Seurailin muita ja luin lehtiä, nettijuttuja ja vedin juoksukoulua. Silti tuntui että en saanut itsestäni mitään irti. Eräänä iltana istuskelin telkkaria katsellen ja selailin harjoituspäiväkirjaa. Pohdin että nyt on se hetki. En käynyt vaa’alla mutta kaivoin kaapista vanhat housut jotka tiesin pieni kokoisiksi. Kokeilin niitä jalkaan. Ei ollut toivoakaan mahtumisesta. Sillä hetkellä tein päätökseni. Kesäkuun alussa nuo housut sopisivat ja kesäkuussa olisin myös sellaisessa juoksukunnossa että voisin olla itse tyytyväinen.
Aloin ammentamaan voimaa juoksukavereista, juoksukoulusta ja parantuvasta kunnosta. Valmentajana tiesin hyvin karikot joita tulisi välttää. Ja aloinkin pohtimaan järkevimpiä reittejä kohti tavoitetta. Painon pudotus tuntui minusta helpolta. Olinhan tehnyt saman jo ennenkin. Hieman isommassa mittakaavassa. Palautin mieleeni omat yksinkertaiset ohjeet onnistuneeseen painonpudotukseen.
– Syö maksimissaan 1300kcal päivässä
– Korvaa jokainen urheilussa kulutettu kalori
– Huolehdi nestetasapainosta
– Salli välillä herkuttelu
– Palkitse itsesi onnistumisista

Tällä yksinkertaisella kaavalla jo toukokuun alussa tavoitteeni oli reippaasti täynnä. Housut menivät jalkaan ja kaiken lisäksi tarvitsin niihin vyön. Vaa’alla en käynyt vieläkään. Ei tarvinnut peili ja vaatteet kertoivat kaiken. Painonpudotuksen rinnalla aloitin lisäämään varovaisesti treeni määrää. Aloin pohtimaan sopivia tavoitteita. Pienet vaivat estivät karhuviestiin lähdön ja valitettavasti useampi sairastapaus esti Rc Madrunnersien juoksun myös. Pääsiäisen jälkeen bongasin netistä uuden juoksutapahtuman. Buff Bodom Trail Run. Puolimaraton joka juostiin vaativilla metsäpoluilla ja kallioilla. Uskaltauduin ilmoittamaan itseni mukaan. Olin jo ilmoittainut itseni sitä ennen Forssan suvi-iltaan ja varmistaakseni että hulluus toteutuu laitoin nimeni Comboon.
Bodom saatiin helatorstaina juostua. 2h30min ja mielettömän hyvä fiilis. Voin olla yhdestä asiasta varma. Minut nähdään tulevaisuudessakin vastaavissa tapahtumissa.

http://bodomtrail.com/

Nyt olisi kaksi viikkoa aikaa viritellä itseni Forssaan. Siellä odottaa todellinen kunnon mittaus. 95km pyöräilyä ja siihen päälle puolimaraton. Saapa nähdä miten kankeat jäseneni tuosta koitoksesta selviävät. Forssan jälkeen teen loppullisen päätöksen lähdenkö jälleen kokeilemaan Helsinki City Maratonille. Todennäköisesti lähden. Kunhan nuo juoksukelit pysyisivät kesäisinä. Bodomin +8 ja sateinen keli ei kesästä muistuttanut.

Loppuun jotain pientä. Rc Madrunnersien yhteistreenit olivat päättyneet ja hölkkäilin kotiinpäin. Pyörätiellä minut ohitti kaksi nuorta juoksijaa (todennäköisesti jalkapalloilijoita logoista päätellen) . Kuulin kommentin kun he olivat jonkun matkan päässä edessä. ” Luulis että tuollainen juoksija juoksis eikä hölkkäilis tollast vauhtia” . En tiedä oliko kommentti minun juoksusta. Todennäköisesti oli. En viitsinyt huikata perään että ei se vauhti ole aina kaikki kaikessa. Joskus maltilla ja ajatuksella eteneminen tuottaa sen halutun tuloksen. Sen tämäkin vuosi on osoittanut. Olen jo nyt paremmassa kunnossa kuin viime kesänä ja mielestäni en ole vielä edes kunnolla treenannut 🙂