Tulevaisuus. En omista kristallipalloa. Sellaista jolla näkisi huomiseen. En tiedä haluaisinko edes. Moni haaveilee että näkisi mitä on tulossa. Mutta miten osaisin elää jos tietäisin jo huomisen. Saattaisi olla aika tylsää. Vielä kun pystyin urheilemaan pyrin aina ennustamaan omia tuloksia kisoissa. Joskus ne osui täysin kohdilleen. Useammin ei lähelläkään sitä. Oli kertoja kun olin varma että nyt tulee ennätys ja maalissa sai huomata että kauas jäätiin. Toisaalta oli kertoja kun lähdössä oli pelin henki se että tänään juostaan vain maaliin pääsystä ja lopputulos oli ennätys. Jos olisi kristallipallo ja näkisi tuloksia etukäteen niin kannattaisiko edes lähteä matkaan. Sama pätee elämään yleensäkin. Jos tietäisin mitä vaikka ensi vuosi tuo tullessaan olisi tämä vuosi varmaan loppujen lopuksi tylsä. Ei tulisi ponnisteluja koska tietää jo lopputuloksen. Itse ainakin olen vahvimmillani kun lopputulos on vielä epävarma. Luonne on sellainen että tavoiteltuun tulokseen pitää päästä ja kaikki tehdään sen eteen. Siksipä kristallipallo veisi kaiken mikä tekee minusta sen mitä olen.
Kun tulevaisuutta ei voi ennustaa niin miten parhaan tulevaisuuden sitten saa. Väitän että uskomalla lujaa itseensä ja siihen päämäärään jonka on asettanut itselleen. Käyttämällä omia vahvuuksia ja”lainaamalla” muiden vastaavia. ”kun haluat pärjätä paremmin kuin muut, tulee sinun ottaa käyttöösi muiden parhaat ideat sekä ajatukset ja tuunata ne paremmiksi. Sen jälkeen käytät ne itse” Kuulostaa aika itsekeskeiseltä. Kuitenkin tuossa jonkun ”viisaan” sanomisessa on vahvasti totuuden siementä. Näillä ajatuksilla taas eteenpäin ja toivottavasti nurkan takana on valoisa tulevaisuus