Eilen vihdoin onnistuin pitämään lepopäivän. Keho selvästikin nautti ja kiitti. Ja tulokset näki tänään. Kesän ensimmäinen pitkälenkki takana. Aloitin kevyellä vauhdilla pojan kanssa ja sitten tasaisen reippaasti. 24kilometriä taittui yllättävän kevyesti. Jalatkaan eivät esittäneet suuria vastalauseita. Vanhat muistot pitkistä lenkeistä palasivat mieleen. Mikään ei joskus voittanut fiilistä kun lauantai aamulla lähti kuudelta juoksemaan .
Pitkän lenkin pahin vaihe on mielestäni ensimmäiset 2-4km. Siinä ajatukset vielä pyörii että miten itsensä saa parhaiten juoksun fiilikseen kun tietää matkaa olevan vielä pari tuntia jäljellä. Kun tuon kynnyksen on ylittänyt juoksu soljuu kuin keväinen puro eteenpäin . Ajatukset siirtyy erinäisiin asioihin ja monia hyviä ideoita on syntynyt ja jalostunut juuri näillä lenkeillä. Ja jos joskus tuntuu että asiat kaatuu päälle. Pitkällä lenkillä ne jäsentyy oikeaan mittasuhteeseen. Ja lenkin jälkeen huomaa miten ne on jo melkein ratkaistu. Ja tieto että lenkin jälkeen saa syödä kunnolla on enemmän kuin palkitseva 🙂
Merkinnät RSS-syötteenä