Kun elämä tuo eteen jotain muuta kuin odotti. Silloin saattaa pysähtyä ihmettelemään. Monenlaista on itselleni tullut vastaan ja joutunut tai saanut pysähtyä. Joskus tapahtuu asioita joihin ei itse voi vaikuttaa mutta joutuu itse selviytymään. Joskus törmää johonkin joka pysäyttää miettimään että mitä oikeasti tapahtui. On monia asioita joihin voisi tässä paneutua ja tiedän että moni allekirjoittaisi sen että itselleen on käynyt samoin. Yksi asia on oma terveys. Se painaa omaa mieltä rajusti. Olen käynyt nyt muutaman kerran kävelyllä ja lopputulos on että joutunut jälleen syömään kipulääkettä että saa nukuttua. Puolitoista vuotta sitten juoksin vielä maratonin. Sen jälkeen on ollut pelkkää alamäkeä. Kävelyllä aloin miettimään mitä kaikkea liikunta on tuonut mukanaan. Tajusin että en pysty edes analysoimaan sitä. Kyseessä on niin iso asia. Nyt kun liikuntaa ei ole niin välillä tuntuu että ei ole mitään. Olen menettänyt jotain mikä määritteli minua suhteessa muuhun maailmaan. Tajusin että en tule koskaan olemaan sinut asian kanssa. En vielä tiedä miten jatkossa elän asian kanssa. Voi vain todeta että elämä on joskus paskaa. On todella erikoinen fiilis kun pelkästään autoilu tuottaa päänvaivaa. Selkä ei ole pitänyt enää pitkään aikaan ajamisesta. Joka kerta työmatkan jälkeen on ensin tehtävä jumppaliikkeitä että pääsee taas liikkeelle. Yksi mikä myös on pysäyttänyt välillä on ajatus että meillä on vain yksi elämä. Tulisi elää se niin että lopuksi voi todeta eläneensä. Paljon onkin tapahtunut ja toivottavasti vielä tapahtuu. Haluan että voin vanhainkodissa keinutuolissa hymyillen todeta että olipa elämä. Toki se on jo varmaa. Onhan tähän matkaan kaikenlaista osunut. Mutta toivottavasti vielä paljon kivaa tapahtuu.
No mitä seuraavaksi. Olen miettinyt asiaa todella paljon. Vielä en ole vastausta löytänyt. Olen yrittänyt nyt keskittää energian töihin. Mutta siinä on yksi sudenkuoppa . Tällaisella kilpailuhenkisyydellä kun on varustettu niin helposti vaatii itseltään liikaa. Liikunnassa oli se hyvä että se antoi vastapainoa. Nyt kun se puuttuu niin täytyy olla tarkkana ettei vedä töissä yli. Ja ehkä kovimmassa paikassa on työntekijät. Kun itse etsii kokoajan parempaa tulosta niin joutuu kaikki venymään. . Katsotaan tuleeko pelastukseksi paluu erääseen vanhaan. Olen menossa katsomaan olisiko minulla jotain annettavaa paikalliseen koripalloiluun. En aio aloittaa mitään joukkueen valmennusta. Mutta jos vaikka silloin tällöin jotain täsmä valmennusta. Tulihan tuota lajia pelattua ja valmennettua yli 20 vuotta. Mutta katsotaan tilannetta.
No miten ihminen selviää kun elämä muuttuu rajusti. Siihen ei varmasti ole mitään yhtä oikeaa vastausta. Yksi asia on mielestäni kuitenkin tullut esille ihmisten ”selviytymisessä”. Peräänantamattomuus. Vahva usko ja tahto siihen että selviytyy. Ehkä sitä itselläkin on. Ainakin juoksun aikana sitä oli. Harjoittelu ei ollut vaikeaa. Halu mennä eteenpäin oli kova ja periksi ei annettu. Samoin toivon että nyt se tahto löytyy ja löydän hyvän tasapainon kaikkeen
Merkinnät RSS-syötteenä