Hullu Juoksija

Matkailu avartaa. Tai ainakin opettaa. Muutaman päivän kun on reissussa niin siinäkin oppii paljon. Saksa on erikoinen maa. Sen ainakin on oppinut. Suomalainen kokee ensimmäisen yllätyksen kun käyttää nettiä. Jos ei ole wifiä niin netin käyttö on tuskaista. Seuraava iso yllätys on englannin taito. Kun suomalainen naureskelee että emme osaa kuin tönkköä rallienglantia niin kyllä Saksalainen on huomattavasti heikompi siinä taidossa. Kommunikointi on välillä todella tuskaisaa. On hankalaa yrittää saada esimerkiksi hankittua ohjeet millä metrolla mihinkin pääsee. Välillä tuli mieleen että olisi pitänyt koulussa lukea edes vähän Saksaa. No tuli kokeiltua sitten omin voimin löytää oikea reitti. Eipä onnistunut ja sitten oli otettava taksi. Ja sitten saatiinkin uusi ihmettelyn kohde. Osa taksikuskeista oli kyllä todella erikoisia. Välillä ei otettu edes kyytiin ja jos otettiin niin kyyti oli kyllä paikka paikoin hurjaa. Seitsemänkympin alueella vauhtia riitti jopa 130. Siihen kun yhdistää tiukat kurvit ja samaan aikaan puhelimessa puhumisen niin ollaan todella lähellä katastrofia. Harvoin autossa on jännittänyt niin paljon kuin tuossa kyseisessä kyydissä. Sitten vielä yksi yllättävä asia eli maksukortin käyttö. Monesti kortti ei kertakaikkiaan käynyt. Vain käteinen oli käypä maksuväline. Tuntui oudolta kun Suomessa on tottunut jo siihen että lähes kaikki maksaminen hoidetaan kortilla tai jopa puhelimella. Tulipa koettua myös lennon myöhästyminen niin, että jatkolentoa ei päässyt käyttämään. No 4h unet lentokenttä hotellissa ja pirteänä uuteen päivään.

Muuten näyttää että vähän olisi valoa tunnelin päässä. Olen päässyt jo tekemään muutamia kävelylenkkejä. Ei vielä voi urheiluksi sanoa, mutta raitista ilmaa saa. Hyvän ystävän kanssa on päässyt taas ulkoilemaan ja tyhjentämään pääkoppaa. On muuten mielenkiintoista muistella aikoja kun oli aika kovassa kunnossa. Muistan nimittäin erittäin hyvin erään 7km juoksukisan. Harvoin olin missään kärkipäässä, mutta kyseisessä kisassa olin. Osallistujia oli ehkä n.70 ja keikuin koko matkan kärjen tuntumassa. Maalissa sijoitus oli kuudes. Aika oli lähellä kovinta mitä olin tai olen sen jälkeen tavoittanut. Ensimmäinen tunne kun tulin maaliin oli:” Olisi kyllä voinut vähän kovempaa juosta, niin olisi ollut ehkä ihan kärjessä.” Nyt kun olen päässyt vähän kävelylle niin on onnellinen siitä. Tavoitteet ovat hurjasti muuttuneet ja enää ei tarvitse tavoitteena olla kärki. Nyt tavoitteena on, että pääsee liikkumaan. Toki on tärkeää että muistaa tämän mitä kirjoitti. Itseni tuntien on helppo kuvitella tilanne jossa liikunta ehkä lisääntyy ja samalla järki jää vauhdikkaasti taka-alalle.

Järki ja oma treenaaminen eivät aina ole kulkeneet käsi kädessä. Aikanaan oli yksi kuntosali Uudessakaupungissa jolla oli tarjota mahdollisuus treenata juoksumatolla. No pitihän se testata. Yksi juoksukaveri totesi, että ei siinä matolla ainakaan mitään kovaa harjoitusta voi vetää. Tuumasta toimeen ja lähdin kokeilemaan asiaa. Ensin kolmisen kilometriä hölkkää salille. Kamojen vaihto ja matolle. Ohjelmointi miten haluaa treenata. 20x400m ja palautusten kera. Kyllä muutama salilla olija alkoi ihmettelemään , että kuinka kauan tuo hullu jaksaa painaa. Ja jaksoihan se. Oli todennäköisesti elämäni kovin harjoitus. Ja kivasti säilyi hullun leima otsalla