Joulu on jo ovella. Joululaulut ovat soineet jo monta viikkoa. Voin todeta että hermot ovat myös jo menneet. Jos joku nyt sanoo:” Älä nyt ole tuollainen. Jouluhan on vain kerran vuodessa.” En takaa mitä tulee sanottua takaisin. Kun samat renkutukset soivat korvissa7,5 h päivässä, niin johan alkaa raavaampikin tyyppi purra hammasta. Nyt on omassa työssäni vuoden varmasti kiireisin viikko. Se huipentuu siihen että joululaulujen soidessa, aatonaattona ihmiset rynnivät tekemään vuoden suurimmat ostokset. Onneksi nykyään on aika normaalia että silloin hammasta ei purra. Ihmiset ovat yllättävän hyvällä fiiliksellä liikkeellä. Itse olen ottanut tavaksi kaiken kiireen keskellä piristää ihmisten päivää. Olen ottanut ison kasan karkkia ja kierrellyt myymälää. Tarjonnut kaikille makeisen. Se yllättynyt hymy jonka saa vastaansa on parasta mitä sinä päivänä voi tapahtua. Onhan joulu sitä kuuluisaa antamisen juhlaa.
Itselläni on edessä yksi joulusiivous ainakin. Vanhat urheiluasusteet pitäisi heittää pois. Olen säästänyt niitä ja jotenkin yrittänyt ylläpitää toivoa, että voisin vielä nauttia liikunnan riemusta. Nyt se on kuitenkin aika vaan myöntää totuus. Varmasti monen vaatteen kohdalla tulee mieleen harjoitus tai kisa jossa sitä on käytetty. Saa nähdä miten niihin muistoihin reagoi. Samalla kun niitä heittää pois on varmaa ainakin yksi asia. Uusi aikakausi alkaa. Ei ole enää perinteistä jouluaaton lenkkiä. Tai juhannuksen juoksukisaa. Saa nähdä mitä löytyy niiden tilalle.
Nyt kun joulu on ovella. Toivoisin ainakin yhtä asiaa. Antaisimme hyvän kiertää. Itse olen työn puolesta menossa jälleen kerran viemään yllätys kassia jollekin joka oikeasti kaipaa piristystä jouluun. Muistan hyvin viime jouluna kassin saaneen reaktion. Siinä marketpäällikönkin silmät kostuivat. Toinen hyvän tekemisen meininki oli mielestäni viime viikon vierailu paikalliselle yläasteelle. Kävin jo toisen kerran kertomassa ysiluokkalaisille kesätöihin ja miten siellä sitten kuuluisi toimia. Ajatuksena on että nuoret saisivat edes vähän jotain tuntumaa miten niitä kesätöitä voisi saada. Ainakin osa oli innoissaan. Toivottavasti olen omalta osaltani taas joulun jälkeen onnistunut saamaan hyvän kiertämään.
Valo ikkunasta kajastaa.
Joku sisään kurkistaa.
Tupa täynnä touhua.
Iloa ja naurua.
Kuusi nurkassa odottaa.
Kuka koristeet mahtaa
ripustaa.
Lapset ikkunaan vilkaisee.
Joku sieltä katselee.
Kaikki ovelle kiiruhtaa.
’Onko se tonttu joka juoksee
poikki pihamaan?”
Äitiä ja isää naurattaa.
Kaikki joulua odottaa.
Valon kajo jo katoaa.
Tonttu ikkunasta kurkistaa.
Kuusikin jo koristeet oksillaan
kantaa.
Lapset ovat käyneet jo
nukkumaan.
Äiti ja isä viimeiset työt
valmiiksi saa.
Tonttu hymyilee ja
käy poikki pihamaan.
Lähtee pukille kertomaan.
Joulu nyt tulla saa.
Oikein hyvää joulua.
Toivoo Hullujuoksija
Merkinnät RSS-syötteenä