Lainaa.com

Yleinen

Urheilu ja ihmisyys

09.10.2015, hullujuoksija

Millä voi mitata ihmisyyden? Vaikea kysymys ja vastauksia on varmasti yhtä paljon kuin vastaajia. Urheilullisuus on varmasti helpompi todeta. Kun esim.juokset maratonin voi helposti todeta että on urheilullinen. Ainakin jollain tavalla. Urheilussa monesti kysytään myös ihmisyyttä. Sanotaan että huippu-urheilija on kone eikä ihminen. Ehkä kuitenkin jokaisen koneen sisältä löytyy pieni pala ihmistä. On totta että huipulle pääsee keskittymällä omaan tekemiseen ja voittamalla toiset. No mutta mistä sen ihmisyyden löytää tai miten sen mittaa. Viime aikoina otsikoissa on ollut Aliisa Vainio. Nuori kestävyysjuoksija. Jossain haastattelussa hän totesi että juokseminen on vaan niin kivaa ja varsinkin jos saa juosta pitkään. Ei puhetta hurjasta treenistä tai uhrauksista. Mielestäni aika ihmismäinen ajattelu tapa. Jos nautit jostain tee sitä. Tiedän että Aliisalla on edessäpäin vielä ne ”kovatkin” ajat jos aikoo olla vaikka maailman paras. Toisaalta entä jos hän ei halua olla maailman paras. Jos hän haluaa vain nauttia urheilusta omalla tavallaan. Ja katsoo sitten mihin se riittää. Onko hänen ympärillään sellaisia henkilöitä jotka ovat tarpeeksi ihmisiä ja uskaltavat antaa urheilijan tehdä kuten haluaa. Se olisi mielestäni ihmisyyttä parhaimmillaan. Entä kun juoksija sanoo että haluaisi mielellään erikoisluvalla olympialaisiin, onko valmennusjohdossa ihmisyyttä kun se teilataan. Ja annetaan perusteeksi että kyllä nuori urheilijatyttö vielä ehtii. Siinäpä on monelle pohdittavaa.
Itse mittaan ihmisyyden siitä miten kohtelee toista. Syyllistyn välillä itsekin siihen että ihmisyys väistyy ”vihan / inhon” tieltä. Saatan tuomita jonkun pelkän mututuntuman pohjalta. Tai jos olen kuullut ihmisestä jotain”pahaa” voin sen perusteella jo inhota ihmistä. Vaikka juuri silloin pitäisi olla rohkea ja tutustua siihen ihmiseen. Saattaisin saada hienoja kokemuksia uusien ihmisten kanssa. Ehkä monen muunkin elämässä on sama tilanne. Jos mittaisin omaa ihmisyyttä kouluarvosanoin antaisin kuitenkin kiitettävän mut en varmasti kymppiä.
Urheilullisuutta taas voisin omalla kohdalla mitata helposti. Jaksan juosta hyvin. Lihaskunto on välttävä. Venyvyys kohtuullinen. Koordinaatiokyky välttävä.Voisin antaa itselleni numeroksi 8.  Joitakin vuosia sitten olisin antanut itselleni huonomman arvosanan kuin nyt. Vaikka silloin olin oikeasti kovemmassa kunnossa. Silloin en ollut itseäni kohtaan inhimillinen. Nyt olen. Tai ainakin uskon niin


Yksi vastaus

  1. Tommi sanoo:

    Ymmärrystä löytyy myös ikärajoille, koska globaalisti ei löydy instanssia valvomaan lasten ”ihmisarvoa” kattaen 100% urheilijat. Oisko ikärajat tulleet näistä itäisen euroopan leireistä, missä voimistelijatytöt ym. eristetty perheistään useiksi vuosiksi harjoitusleireille, ainoana päämääränään tuoda valtioilleen mainetta ja kunniaa? Kärsiänä toki yksittäiset urheilijat, mutta loppupelissä onko inhimillinen hyöty suurempi, kuin urheilullinen haitta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *