Tavoitetta kohden. Matka maratonille on ollut kuoppainen ja kivikkoinen. Nyt kuitenkin valo paistaa tunnelin päässä. (toivottavasti ei ole junan etuvalo) Vaikka Forssan tapahtuma vei miehestä mehut on siitäkin pikkuhiljaa toivuttu. Viimeinen pieni ”vamma” on todella erikoinen. Nilkan päällä isovarpaasen menevässä jänteessä on kaksi pattia jotka aina rasituksessa turpoavat. Nauhoja ei voi edes kiristää loppuun asti. Juoksussa nuo turtuvat ja niistä ei haittaa ole. Heitänpä haasteen lukijoille. Eli onko kokemusta vastaavista.
Valoa siis on muuten näkyvillä. Sain viime viikolla juostua jo hyvät 75km . Ja pitkä lenkkikin tuli juostua. 29km kohtuu helteisessä kelissä antoi uskoa Helsinkiin. Tänään peruslenkki lipsahti ja pituutta tuli 18km. Paikat tuntuvat kestävän hyvin. Jospa tällä viikolla saisi vielä yhden yli 20km lenkin juostua niin voisi keskittyä rauhallisin mielin maratonille.
Kuumuus. Se on ollut lähipäivien puheenaihe ja joillekin jopa riesa. Osaan samaistua ihmisiin jotka jo muutenkin työskentelee kuumissa olosuhteissa. Ja tuntuu kurjalta lukea miten vanhukset kärsii helteillä. Silti en valita.
Eräs kanssa juoksija kysyi kerran miten voin nauttia kesän lenkeistä kun on niin kuumaa. Vastasin tyhjentävästi:” Suomessa kuumuutta ei usein joudu kestämään. Jos meillä on vuodessa 4viikkoa kuumaa en aio valittaa. Pyrin vaan mahdollisimman nopeasti totuttamaan kehoni siihen. Ja sen jälkeen osaan nauttia joka askeleesta paahtavan auringon alla. Ja mitä huonoihin olosuhteisiin tulee. On talven kovat pakkaset ja viima paljon pahempaa. Vaihtaisin jokaisen pakkaslenkin hellelenkkiin jos voisin. Ja lopuksi kannattaa muistaa että oli keli mikä tahansa suorituksessa on kyse oikeasta asenteesta.”
Olen nytkin nauttinut lenkeistä kuumuudessa vaikka hyvän ystäväni kanssa välillä ollaan lenkillä hieman puhistu kun syke nousee. Mutta se tunne kun lenkiltä tulee kotiin ja kylmään suihkuun. Ei sellaista voi rahalla ostaa.
Nauttikaa kesästä, talvella sitä kuitenkin kaihoisasti odotellaan.
Merkinnät RSS-syötteenä