Hullu Juoksija

Projektina löysät housut. Poikani kanssa Päätimme ottaa pienen projektin yhdessä. Molemmat ovat saaneet hieman liikaa painoa. Laitamme nyt asialle pisteen.( Toivottavasti) . Lähdemme yhdessä parantamaan oloa ja olemusta. Emme aio käydä vaa’alla tai mittanauhalla mitata mitään. Ajatuksena on päästä lokakuun alkuun sellaiseen kuntoon että molempien housut ovat liian löysät. Saa nähdä kuinka vaikeaa tästä tulee. Itsellä liikunta tuottaa todella paljon vaikeuksia. Pojalla ehkä helpompi lähteä kunhan homma vaan lähtee liikkeelle. Aion yrittää käyttää omia kokemuksia ja valmennus taitoja tähän. Katsotaan mihin se riittää. On haastavaa lähteä liikkeelle kun ei tiedä miten paikat kestävät. Toivottavasti pystyn edes hieman enemmän pyöräilemään kuin nyt. Pari kolme kertaa viikossa on ok. Toki neljä viisi kertaa olisi jo unelma.
Yksi iso asia on muiden ajatukset asiasta. Hullu juoksija on kuitenkin valmentanut monessa lajissa. Nyt pitäisi lyödä kovat tavoitteet pöytään. Entä jos on tullut järkeä päähän. Ymmärtää että aina ei voi tai kannata mitata asioita numeroiden valossa. Tiedän että itse olen todella kärsimätön ja poika vähintään samanlainen. Halu olisi todella kova mittaamiseen. Silti tällä kertaa jätämme mittaamisen muiden murheeksi. Otamme projektin mukavana haasteena.
Kuten edellä kävi ilmi niin olen päässyt vähän pyöräilyä tekemään. Ongelma on se että vasen jalka ei siedä kovinkaan kovaa ponnistusta. Ajaessa esimerkiksi ylämäkeen kyseinen asia haittaa välillä paljon. Aika paljon tulee tekniikkaa muutettua eri tilanteissa. Lukkopolkimissa on se hyöty että vetovaiheeseen voi panostaa enemmän. Siinä jalka kestää yllättävänkin hyvin. Välillä naurattaa kun huomaa että toisella jalalla työntö on se juttu ja samalla toisella vain veto. Voi sanoa että on kyllä haasteellista. Mutta minkä teet. Kuitenkin kova halu treenata ja se voittaa tuollaiset pienet ongelmat. Juoksua jalka ei kestä yhtään. Todella erikoinen tapaus. Tuttu lääkäri toki rauhoittelee että tällaista se vaan on joskus. Otankin ilolla vastaan nuo pyörällä tehtävät treenit.

Loppuun vielä tarina pyöräilyn ihmeellisestä maailmasta. Pyöräilin aikoinaan kapeahkoa tietä kotikonnuilla. Tie oli siitä mukava että meri näyttäytyi aina välillä silmien edessä. Hankalaa asiasta teki se että todella moni halusi kaikenlaisilla kulkuvälineillä käyttää tietä. Olin tekemässä kovaa harjoitusta. Vauhtia oli vajaa 40km/h kun kurvin takaa eteen tuli traktori . Vauhtia traktorilla oli ehkä 25km/h. Jarruttelin vauhtia ja jäin traktorin taakse polkemaan. Pohdin että pitäisikö minun ohittaa. Juuri kun ajattelin toteuttaa suunnitelman niin kuski katsoi taakseen ja näki minut. Sopivasti suoran alussa vaihdoin ajolinjaa ja Lähdin ohitukseen. Yllätys oli suuri kun traktori lähtikin kaartamaan eteen. Jarruttelin vauhtia ja Odotin että voisin yrittää uudestaan. Toisella kerralla sama juttu. Yritin vielä kerran. Lopputuloksena oli sama jarruttelu. Ajattelin että ajellaan sitten traktorin perässä. Pian huomasin että takana oli pari henkilöautoa ja itsellä alkoi olemaan jännät paikat lähteekö autot yrittämään ohituksia ja lopputulos  sama. Saattaisin pyöräni kanssa joutua ahtaaseen väliin. Autot eivät onneksi ohitusta lähteneet yrittämään. Saavuimme pian tienpäähän. Leveä kääntöalue ja siinä ajattelin pitää maiseman katselu tauon. Traktori pysähtyi myös. Kuski avasi hytin oven ja huikkasi että pyöräilijät eivät häntä ohittele. Kysyin ystävällisesti että voinko lähteä edeltä ajamaan niin ei tule ohituksia. Kuski tokaisee:” Senku meet. Mä en kyllä takaa ettenkö aja yli kun lähden liikkeelle.” Turvallisuutta herättäneen lauseen jälkeen Lähdin sitten pyöräilemään. Kotimatkalla lenkkivauhti pysyi hyvänä kun en halunnut jäädä traktoria odottelemaan.